Responsible Rescue
Vastuullisen rescuetoiminnan sitoumus
Leptospiroosi
Leptospiroosi on Leptospira-suvun bakteerien aiheuttama maailmanlaajuisesti esiintyvä zoonoosi. Leptospira-sukua pidetään yhtenä maailman laajimmalle levinneistä zoonoottisista bakteereista sekä maantieteellisesti, että isäntäeläinkirjonsa vuoksi. Bakteeri selviytyy parhaiten kosteilla ja lämpimillä alueilla, Suomessa se on harvinainen mutta lähimaissa sitä esiintyy (esim. Baltian maat). Ilmastonmuutos ja koirien lisääntyvä matkustelu voivat lisätä tautitapausten määrää Suomessa.
Tyypillisesti tartunta tapahtuu ihon haavaumien ja limakalvojen kautta joko suorassa kontaktissa Leptospira-bakteereja erittävän eläimen virtsaan tai bakteereilla saastuneen veden tai maaperän kautta. Jyrsijät ovat suurimmat mikrobin kantajat ja niiden kautta tauti voi levitä helpoiten ihmisiin tai kotieläimiin. Koirilla on todettu tartuntoja myös istukan kautta sekä puremien välityksellä.
Leptospira-bakteerien aiheuttaman kliinisen taudin eli leptospiroosin itämisaika koiralla on noin viikko. Sen jälkeen tulevat oireet bakteerien kulkeutuessa useisiin elimiin, eniten ja herkimmin munuaisiin. Taudinkuva vaihtelee serotyypistä, kannasta ja eläinyksilöstä riippuen kliinisestä akuutista taudista oireettomaan kantajuuteen. Tauti voi ilmetä myös kroonisena oireiluna. Kliinisen taudin ollessa kyseessä, voi seuravia oireita ilmetä: kuume ja kipu, kipeät lihakset ja haluttomuus liikkua, heikkous, alakuloisuus, ruokahalun menetys, oksentelu, ripuli, yskiminen, eritevuoto kuonossa, keltaisuus, kuume, hemoglobiinivirtsaisuus,
munuais-ja maksatulehdukset. Pahimmillaan tauti voi johtaa kuolemaan johtavaan yleisinfektioon tai monielinhäiriöön. Koiralla tauti ilmenee yleisimmin munuais-ja maksatulehduksina.
Diagnosointi on haastavaa. Vääriä diagnooseja voi tulla herkästi. Yleisimmät tavat testata leptospiroosia koirilla ovat virtsanäytteen PCR-analyysi ja veren vasta-aineen määritys. Koiran leptospiroosia ei seurata aktiivisesti Suomessa. Rokottamista kuitenkin suositellaan koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen (esim.Baltian maat tai Keski-ja Etelä Eurooppa). Rokotus antaa suojan kliinistä tautia vastaan mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä.
Lähteet:
Teksti: Eläinten suojakoti Toivo ry