Leishmanioosi

Leishmania on alkueläinparasiitti, joka kuuluu Trypanosomatidae-heimoon. Lajeja on yli 50, joista ainakin 12 tiedetään tarttuvan koiraan. Leishmania infatum on näistä tärkein laji. Leishmania on vektorivälitteisesti hietasääsken pureman välityksellä tarttuva alkueläin, joka aiheuttaa leishmanioosia selkärankaisessa pääisännässä. Verta imevät hietasääsket kantavat suolistossaan Leishmania-promastigootteja, josta ne siirtyvät eläimeen sääsken imiessä verta. Loinen siirtyy hietasääsken pureman yhteydessä pääisännän ihon alle ja leviää systeemisesti veren, imutiehyiden ja elinten kautta, mutta hakeutuu myös eläimen ihoalueille yleisinfektiota aiheuttamaan. Läheskään kaikki koirat eivät sairastu infektiosta, vaan lopputulos riippuu koiran immuunipuolustuksen toiminnasta. Tartunta voi siis edetä yleisinfektioksi tai koirasta voi tulla oireeton kantaja, joka myöhemmin voi muuttua kliinisesti sairaaksi. On myös mahdollista. että koiran immuunipuolustus pystyy vastustamaan loisinfektiota.

 

Hietasääsken lisäksi koira voi saada tartunnan verensiirrossa, astutuksen yhteydessä siemennesteen mukana urokselta nartulle tai vertikaalisesti emältä pennulle. Myös muiden vertaimevien niveljalkaisten, kuten kirppujen ja ruskean koirapuutiaisen, on todettu kykenevän toimimaan leishmanian vektoreina.

 

Leishmania on endeeminen vähintään 88 eri maassa maailmalla, kuten Välimeren alueella, Afrikassa, Lähi- ja Kaukoidässä, Väli- ja Etelä-Amerikassa. Ilmaston lämpenemisen vuoksi leishmanian vektorit ovat hivuttautuneet kohti pohjoista. Suomessa hietasääskeä ei kuitenkaan vielä ole.

 

Taudin itämisaika ja oireet

Taudin itämisaika on pitkä, sillä kliinisiä oireita kehittyy infektiosta yleensä 3 kuukaudesta jopa seitsemään vuoteen. Infektio voi säilyä myös piilevänä ja aktivoitua vasta sitten, jos eläimen immuunipuolustuksessa tapahtuu leishmanian kannalta suotuisa muutos. Leishmanioosin ensimmäisiä oireita ovat lievä heikkous, joka useimmiten ajan myötä etenee heikentyneeseen rasituksensietokykyyn. Iho-oireita esiintyy 56-90% sairastuneista ja iho-oire voi olla myös ainoa oire. Hilseilevä, kuiva ja karvaton iho silmien ympärillä, kuonossa, korvissa sekä muualla pään alueella, kyynärpäissä ja kintereissä ovat yleisin oire ja niihin saattaa liittyä myös haavaumia tai kyhmyjä. Usein iho-oireet huomataan ensimmäisenä. Tassujen anturoiden kuivuminen ja kynsien muutokset (kynsien nopea kasvu) ovat myös yleisiä oireita. Leishmanioosin yleisoireisiin kuuluvat laihtuminen, ruokahaluttomuus, kuihtuminen, väsymys, imusolmukkeiden suurentuminen, kuumeilu sekä kalpeat limakalvot. Myös ontumista, silmäoireita, nenäverenvuotoa, ripulia sekä veristä ulostetta esiintyy osalla koirista.

 

Diagnostiikka

Leishmaniatartuntaa tutkittaessa käytetyin testi on vasta-ainetesti. Seerumista tehtäviä testejä on useita, kuten tavallisimmin käytetyt ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) ja IFAT (indirect fuorescent antibody test). Leishmaniatartunnan voi tutkia verestä tai kudoksesta myös PCR-tutkimuksella tai pikatestillä (nk. snap). Pikatesti vaatii kuitenkin useimmiten IFAT- tai ELISA-vasta-ainetestin varmistuksen. Muita tapoja tutkia leishmaniaa ovat ohutneulanäyte papulaarista, nodulaarisista tai ulseroivasta ihosta, selkäydinnäyte neurologisesti oireilevista potilaista, ohutneulanäyte suurentuneista imusolmukkeista tai nivelnestenäytteistä sytologia ja PCR turvonneista nivelistä koiran ontuessa, mikäli on muutenkin havaittavissa leishmaniaan viittaavia oireita.

 

Hoito

Leishmaniaa ei voida parantaa, joten hoidolla tähdätään sairauden kliinisten oireiden hallintaan. Leishmanian lääkehoitona käytetään allopurinolia 10-(20) mg/kg kaksi (tai kolme) kertaa päivässä suun kautta. Mikäli koiralla on paljon oireita, käytetään allopurinolin lisäksi 4 viikon ajan miltefosiinia 2mg/kg kerran päivässä suun kautta ruokailun yhteydessä. Näiden lisäksi leishmanian hoitoon on myös meglumiiniantimonaatti ihonalaisena injektiohoitona, mutta Viikin Yliopistollisesta eläinsairaalasta annetun ohjeistuksen mukaan sitä ei juurikaan nykyään käytetä haittavaikutusten vuoksi. Hoidon aloittamisen jälkeen potilaan tila kohenee, mutta parantumisessa voi kestää kuukausia. Lääkehoidon jälkeen taudin uusiutuminen on tavallista.

 

Leishmaniaa sairastavan koiran käyttäminen verikoekontrollissa (vasta-ainetesti ja tarvittaessa PCR) säännöllisin väliajoin on äärimmäisen tärkeää, jotta pysytään ajan tasalla leishmanian tilanteesta. Suositeltavaa on myös koiran käyttäminen leishmanian vasta-aineiden verikoekontrollissa puoli vuotta Suomeen tulon jälkeen tai välittömästi, jos koiralla on oireita, vaikka koiran leishmaniatesti olisi ollut lähtömaassa negatiivinen.

 

Lähteet:

Saari, Seppo - Näreaho, Anu - Nikander, Sven 2016. Elinympäristönä Koira – koiran loiset ja loissairaudet. Helsinki: Fennovet Oy.

Koponen, Johanna 2014. Matkustavan koiran terveysvaarat Euroopassa. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin Yliopisto: Eläinlääketieteellinen tiedekunta.

KOIRAN LEISHMANIOOSI kirjallisuuskatsaus, ELK Heini Gröning, Helsingin yliopisto 2018.

CVBD (endeemiset alueet)

 

Teksti: Kyproskoirat ry